Ensimmäisen vuorokauden aikana tuli otettua varmasti monta sataa kuvaa eikä sitä oikein malttanut nukkuakaan.
Uusi mahdottoman suloinen pomo oli saapunut! Sitä riemua ja iloa sitten jaettiin sukulaisille ja ystäville monta päivää, onnitteluja tuli joka tuutista.
Silloin minulla oli vielä työpaikka ja työkavereita.
Laitoin työkavereille kotiuduttuamme viestiä ja sain heiltä upean kimpun muutamaa päivää myöhemmin. Ihan sivuhuomautuksena, että kukkien vastaanottaminen on todella ihanaa herkkua. Lähettäkää ihmiset enemmän kukkia rakkaille!
Muutama kuukausi esimiehen syntymän jälkeen päätin lähteä esittelemään hänet päivätöihini.
Tulin siellä sitten maininneeksi sen kuvan, jonka lähetin esimiehen synnyttyä heille ja sain muutaman kulman alta vilkaisun. Jotenkin se jäi mieleeni sen verran kaivelemaan, että kotiin palattuani kaivoin sen samaisen kuvan.
Ja siinähän se oli. Ihka aitona ja niin luomuna kun olla ja voi; nänni.
Olin onnistunut siitä parin sadan laitoksella otetun kuvan joukosta valitsemaan juuri sen otoksen, jossa vauvan pään edessä näkyy ihka elävänä oma nännini.
Eipä siinä, sehän on maailman luonnollisin asia ja sillai. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna kauniimpiakin kuvia tuli hänestä otettua. Ja varmasti työkaverit oli samaa mieltä.
Tänään on 69 päivää siihen, että minusta tulee taas työtön.
Olen kuullut että TE-toimistossa on pipoa kiristetty ja meno on vähän erilaista, kuin kolme vuotta sitten.
No, niin se on täälläkin, koska esimies löytyy jo omasta takaa. Jännityksellä odotan miten kaikki lutviutuu ja millainen tahdista vielä tulee.
Toistaiseksi olen vielä tyytyväinen siihen, että voin keskittyä vain tähän elinikäiseen projektimme.
Ensi vuonna saattaa asiat jo olla toisin.
Jonon jatkoksi vaan,
Toistaiseksi tyytyväinen työllistetty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti