20160705

Uusi esimies

 Olen siis todellakin saanut uuden työn, kuten moni jo varmasti tietää.
Olin hakenut tätä paikkaa jo jonkin aikaa joten oli hienoa vihdoin tulla valituksi.
Hieman yli vuosi sitten sain tietää, että alkuvuonna minusta tulee äiti.
Uskoin sen itse tosin vasta helmikuun lopussa, kun nyytti vihdoin oli kainalossa.
Ja mikä kaunis uusi pomo onkaan ollut.
Niin valheellisen kuvan olen saanut tästä uudesta pestistä, että ajattelin jakaa teillekin uuden työn hyviä ja huonoja puolia.


Yleensä yritykseen hakiessa on jotain taustatietoja olemassa. Yrityksen ikä, henkilölukumäärä ja kaikkea sitä muuta tylsää. Sitten on ne tärkeät asiat, jotka tietää vain jos tuntee jonkun ennestään.
Eli millainen taukohuone on ja ketkä siellä viettää suurimman osan päivästä. Yleensä tietää myös entuudestaan millaista porukkaa tiimissä on ja minkälainen kulttuuri yrityksessä on, työntekijän silmin.
Työnantajalta kysyttäessä se vastaus olisi kuitenkin erilainen, vaikka varmasti ihan yhtä hyväntahtoinen.

Tästä pestistä minulla ei ollut mitään hajua.
Tiesin että uusi pomo on luultavasti lyhyt ja kalju. Kaikki muu, jopa sukupuoli oli arvoitus.
Olin myös ajatellut että yövuoroilta tuskin vältytään ja kyllä se on hyvin paikkansa pitänyt.
Joskus aamuisin tuntuu että pomo on sitä mieltä että yöllä on liikaa syöty ja juteltu, eli pidetty häntä väkisin hereillä, mutta kyllä onneksi lopulta on aina hymy irronnut. Viimeistään kun on ensimmäisen kahvitauon torkkunut.
Tässä pestissä on aivan sama vaikka tuntisitkin jonkun jolla on lapsia.
Koska kukaan ei voi ennustaa mitä se oma paketti pitää sisällään. Ja parhaintahan tässä on se, että tänä lahja vaan jatkaa antamistaan. Toisin kuin paska duuni.
Ja onhan näissä molemmissa samaakin. Kummastakin on vaikea päästä eroon.


Työkomennus on vielä toistaiseksi ollut hyvin lyhyt, mutta täytyy sanoa että onni on potkaissut.
Sitä kun ei tosiaan tiedä mitä saa, ennen kuin se on sylissä. Tämä tapaus on ollut täysi kymppi ja odotan innolla kaikkia nukkumattomia öitä ja aikaisia aamuja.
Pomo on tässä parin viikon aikana kaikessa hiljaisuudessa jo askarrellut yhden hampaankin.
Että eiköhän me pärjätä.

Työllistynyt äiti-ihminen






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti