Loppui edellinen kirjoitukseni. Julkaisin tekstin ja tuntia myöhemmin entinen (ja muuten nykyinen) työkaveri soittaa, että konkurssi on totta. Kaupat on epäonnistunut ja loputkin myymälät suljetaan helmikuussa.
Yhtäkkiä nuo sanat sai ihan erilaisen merkityksen.
Miten konkurssi voi mennä pieleen? Luulen, että jokainen meistä uskoi konkurssissa järkeistettävän myymäläverkostoa ja tyhjennettävän varastoja, kuten konkurssipesän hoitajatkin sanoi, mutta sen jälkeen liiketoiminta jatkuisi. Jotenkin, erilailla, mutta kuitenkin jotenkin.
Liiketoiminta - Fail ja konkurssi - Fail. Konkurssi on todella konkurssi.
Siskoni syntymätön lapsi tulee tietämään kyllä mikä on Tarjoustalo ja Hong Kong, mutta ei kaikkien tarjoustalojen ja kiinalaisen krääsän äitiä.
Suomalaiseen kauppaan jää aukko. Moni yritys (eli kaikki) joilla nyt menee huonosti odottaa kieli pitkällä, että mihin asiakkaat menee ja keneltä jatkossa ostetaan se "kiinalainen paska" (suora lainaus tuttavalta). Mutta vaikka yrityksellä oli tämä leima, on se ollut myös hyvin monelle kotimaiselle "krääsä" firmalle todella, todella tärkeä yritys.
Pelkään pahoin, että mukana kaatuu useampia pienempiä yrityksiä, jotka enemmän tai vähemmän luottivat isoon myymäläverkostoon, pitkään yhteistyöhön ja tulevaisuuteen.
Pari vuotta sitten Taiwanissa oli valtava hirmumyrsky.
Ihmisiä lähti messuilta kesken pois kotiin katsomaan onko perhe kunnossa ja koti vielä paikallaan. Oli hurjaa katsoa ihmisiä paniikilla pakkaamassa joulukoristeita takaisin kasseihin itku silmässä ja pyytelivät vielä anteeksi, että joutuvat meidät jättämään.
Kerroin ystävälleni, että hirmumyrsky on siirtymässä Kiinaan. Hän totesi "Niin, niin ja laivat on myöhässä ja tavara myöhästyy ja kampanjat painaa päälle." Menin ihan hämilleni.
Kyllä, ajattelin sitä taloudellsta puolta yritykselle, koska inhimillinen puoli oli itsestään selvää.
Ihmiset menettää koteja, perheenjäseniä, kokonaisia perheitä, kokonaisia omaisuuksia. Miten sitä voi sanoilla kuvata?
Minun tehtäväni täällä oli minimoida vahingot tälle yritykselle, jossa olin töissä.
Nyt hirmumyrsky osui siihen yritykseen, jossa olin töissä.
Kokonaisia perheitä jää kokonaan työttömiksi. Yksittäisillä yrityksillä jää valtavia saatavia, joissa työskentelee ihmisiä, joilla on perheet, joilla on velvollisuuksia, velkoja, tulevaisuus ja suunnitelmia.
Jossain joku osti, jossain joku toinen maksaa.
Tavalla tai toisella, toisen ostos on toiselle velkaa.
Onneksi oma työttömyys kesti vain 2kk.
Velkaa ei tullut, mutta ostoslista on pyörähtänyt kyllä aika pitkäksi.
Kohti konkurssia ja sen yli.
Myötäeläen,
Työntekijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti