Keskustelimme paljon hyvin työttömille tyypillisistä asioista, kuten esimerkiksi TE-toimiston toiminnasta.
Olin itsekin, kuten selkeästi moni muukin sitä mieltä, että heidän tulisi tarjota erilaisia vaihtoehtoja. Kertoa tarvittaessa kouluista ja erilaisista koulutus mahdollisuuksista tai muista aktiviteeteista, neuvoista yms. joista on apua työttömyyden eroon pääsyssä.
Näin ei kuitenkaan ole. Ilmeisesti paikasta ja palvelijasta riippuen voi kohtaaminen olla hyvinkin erilainen kokemus.
Yksi työtön ystävä oli ollut oman työkkärinsä oven takana jonossa ennen klo yhdeksää.
Vakituisempi kävijä oli neuvonut ovien avauduttua viskibasso äänellä "Nyt kandee rynnätä ja tiivistää, kun noi lähtee tulemaan oikealta ja vasemmalta". Siis kuka eka työkkärissä? Ei ihan se paikka, johon itsensä kuvittelee.
Koska palvelukin on näissä pisteissä laadultaa erilaista tai laadutonta, onkin hyvä välillä istahtaa alas muiden työttömien kanssa ja jakaa kokemuksia ja tietoa.
Opinpahan, että ansiosidonnaiseen voi saada 25% päälle lisää, jos opiskelee.
Tämä työtön soitteleekin sitten työkkäriin tällä viikolla tiedustelee aiheesta lisää. Mitä minun kohdallani katsotaan omaehtoiseksi opsikeluksi, joka täyttää tämän kriteerin.
Sain myös muutaman vinkin CV:n uudelleen muokkaukseen, jotka aijon ehdottomasti myös toteuttaa.
Sehän parantaa parhaassa tapauksessa minun työllistymistäni.
Vaikka välillä siis saattaa saada sen kuvan, että minusta on ihana istua arkena 2-3 tuntia ensin lounaalla ja sitten kahvilla. Sportata vähän ja leikkiä kotona koiran kanssa. Virkata ja katsoa kaikki ne sarjat, joille ei aikaisemmin ollut aikaa. Tehdä hyvää ruokaa ja nauttia siitä rauhassa. Lähteä keskellä viikkoa Tallinnaan ja askarrella kesken päivän joululahjoja.
Niin kyllä, jossain vaiheessa minunkin pitää mennä töihin ja alkaa ansaitsemaan palkkaa.
Ansiosidonnaista on vielä jäljellä noin 450 jotain päivää.
Jos jossain kohtaa reitin varrella saa sen duunin, joka todella sytyttää, niin olen onnellinen.
Jos saan jossain vaiheessa duunin, jolla maksaa laskut, niin hyvä.
Mutta sitä odotellessakin voi olla onnellinen.
Välillä vaikka ihan pirun onnellinen. Ei kai työtön ole sama, kuin onneton?
Vaikka sanana työtön kalskahtaakin vähän ikävältä ja aina uusille ihmisille puhuttaessa oikein näkee säälin paistavan silmistä, niin vakuutan, olen oikein onnellinen.
Kuten äitini sanoi: sääli on sairaus.
Työttömällä on muuten huomenna toisen rundin haastattelu.
Voipi siis olla, että tämä onnellisuus loppuu pian.
Se tarkoittaisi auton hankintaa, joten minäpä lähden nettiautoon tästä surffailemaan.
Ensi viikolla saattaa olla siis uusi työ, uusi auto. Hui.
Kerralla häränpyllyä heittää kaikki suunnitelmat. Mullahan on lounaskin melkein joka päivälle sovittu!
No, se on varmaan kuulkaa, kohti työttömyyttä ja sen yli!
Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti