Eli palaverissa, joka tulee puskien takaa, kun tehtävä olis viis-vitun-miljoonaa muutakin tehtävää, mutta se asianomaisen kertoma asia on _niiiiin_ tärkeä, että kaikkien muiden pitää lopettaa työnteko ja kuunnella mitä yhdellä on sanottavaa.
Epävirallisen palaverin jälkeen kaikki miettii, että olikohan tää nyt niin tärkeää kuitenkaan? No, sen joka sen piti, mielestä oli.
No, tämän todella tärkeän palaverin jälkeen aloin pohtimaan juurikin sitä miten erilaisia ihmisiä on.
Lyhyen elämäni varrella olen tavannut jos jonkinlaista persoonaa, enkä varmasti itsekään ole ns. "normaali".
Aloinpa siis koostamaan kaikista näistä ihmisistä kärjistettyjä ihmistyyppejä ja mielessäni istutin ne saman pöydän ääreen. Pohdin mitä tapahtuisi, jos tälle porukalle antaisi otsikon, vaikka "muutos" (kova sana nykyään yritysmaailmassa) ja käskisi keskustelemaan.
Aina löytyy se tyyppi, joka on nähnyt _kaiken_ siis _ihan_ kaiken ja kyllä _tietää_ mitä tulee tapahtumaan. Tai jos ei ole itse nähnyt on ainakin vähintään _kuullut_ aiheesta. Tai ainakin lukenut siitä Kauppalehdestä. Ja siis eihän se toimi, mutta eihän hänen tarvitse sitä selittää, koska hän _tietää_ ja uskoo/toivoo, että pelkästään hänen tietonsa riittää kaikille.
Tää heppu ei yleensä oikeasti tiedä, mutta pysyy harmittomana niin kauan, kuin sille uskotellaan, että kaikki kuuntelee.
Tai joskus se kyllä oikeasti tietääkin, mutta se fakta ja osaaminen hukkuu sen kamalan pätemisen alle.
Piti lisätä tämä fakta, koska joskus tunnistan tästä tyypistä itsenikin.
Sitten on se tyyppi, joka on muuttunut muuttumasta päästyään ja hajoaa jo kuullessaankin sanan "muutos". Sehän tarkoittaa vaan lisää työtä, uusia ohjelmia, ylitöitä ja vaikka mitä kaikkea (pelkkää) ikävää. Eihän muutos kannata? Miksi me muututtaisiin? Odotetaan tarpeeksi kauan ja tää vanha on taas trendinä.
Tää on siis osittain samaa mieltä edellisen besserwisserin kanssa muuttumisen kamalasta vaikeudesta, mutta eri syistä.
Ensimmäinen tyyppi ei jaksa, tämä ei halua. Pelaavat joka tapauksessa samaan pussiin, kun tarve tulee.
Kolmantena tyyppinä saanen esitellä kyseenalaistajan.
Tämä on ihan valmis muutokseen ja muutos on jees, jos se on kunnolla selitetty. Tässähän ei ole kyseenalaistajan palkka kyseessä. Hänelle maksetaan siitä huolimatta, vaikka muutos olisikin floppi.
Kaikki käy, kunhan selitätte.
Kyseenalaistajaa tosin ärsyttää kahden edellisen negatiivinen asenne, ja saattaa hieman lannistua urakan edessä. Ajaa tosin mielellään muutosta eteenpäin, kunhan vastaat ensin, että kuka, mitä, milloin, miksi, mitä maksaa?
Asia selvä, mennään.
Sitten on se tyyppi, jolla on niin positiivinen asenne, että kaikki rakastaa sitä.
Ei ole huonoja päiviä, ei ole ikäviä töitä. On urakoita ja on puurtamista, mutta se kuluu toimenkuvaan. Tehdään se mistä maksetaankin ja niin hyvin, kuin osataan. Näitä yleensä arvostetaan, mutta koska ne on yleensä myös todella ystävällisiä ja kilttejä ihmisä, näille kasaantuu todella paljon töitä ja asiat saattaa jäädä vaivaamaan vapaa-ajallakin tätä sydämellistä työntekijää.
Hän kuuntelee muutoksen ja hymyillen toteaa asian olevan Selvä. Ei se silloin voisi olla selvempi.
Viides tyyppi on se hiton insinööri laskunero, jota kukaan ei ymmärrä.
Tästä on oikeasti edes turha puhua tän enempää sillä mitään tän puheista ei käy järkeen.
Sitten on kaksi pilipali tyyppiä.
Yksi, joka kyseenalaistaa kaiken ja keksimällä keksii ongelmia, joita ei ole otettu juuri hänen työnsä tai mahdollisesti jopa jonkun hänen työkaverinsa kautta huomioon ollenkaan. On siis tapahtunut VIRHE!
Mutta tää onkin vaan töissä täällä.
Toinen pilipali on sitten se, joka kuuntelee hiljaa kaikkien muiden mielipiteet, joista luo oman kokonaisuutensa ja toteaa lopussa, ettei tää tulee toimimaan. Panos nolla.
Tää ei välttämättä (edellisen tavoin) edes tajunnut mitä tapahtui tai mitä muutetaan ja miksi. Tai ei halua nähdä.
No, näitä erilaisia tyyppejä on siis monia ja useissa meissä on varmasti monta näitä. Tässä mun (ei niin mihinkään perustuvassa) kuvitelmassani on nyt vaan nämä.
Yleensä kuitenkin toimistossakin löytyy kärjistettynä nämä kaikki.
Joku on joskus oikeitakin tutkimuksia aiheesta tehnyt.
Olen mielessäni oikein hekumoinut siitä ajatuksesta, että nämä tyypit "keskustelee" saman pöydän ääressä. Tai siis turhahan näistä on keskustella sillä besserwisser kyllä tietää, hän muuten yleensä vastaa, vaikkei varsinaisesti kysyttäisikään.
Joskus joku sanoi minulle, että palaverit, joissa ei päätetä mitään on turhia.
Kuinka monessa turhassa palaverissa sinä olet istunut?
Voi vitsi miten loistavia aineksia mulla olisi tv-sarjaa varten.
Voisin palkata kaikki mun ihanat työttömät ystävät mukaan ja ideoida kaikkien aikojen hulvattomimman sarjan.
Parhaat ideathan lähtee juuri oikeasta elämästä.
Palailen näihin hahmoihin ja Pamppu-Pateen myöhemmin.
Tuli tekstiä turhan paljon ja kello on jo rutosti. Mun pitää huomenna nousta töihin...
Muutos se on tämäkin.
Työntekijä
Kuvat:
http://www.funnytimes.com/cartoons.php?cartoon_id=20050323#.UsG_mxEaySM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti