Eilen äiti soitti, että illalla menee kinkku uuniin ja heti lähti kuola valumaan.
Kävin ostamassa itapalaa varten saaristolaisleipää parempien ihmisten kaupasta. Ostin kaikkia neljää laatua, jota hyllystä löytyi.
Tuttava oli tehnyt itse saarisolaisleipää. Minäkin harkitsin sitä, mutta aint nobody got time for that.
Tosin se itse tehty maistuu varmasti miljoona kertaa paremmalle, kuin mikään kaupan pulla.
Jos pystyisin, niin kävisin Turun saaristosta hakemassa pienen pyöreän leivän, pienen pienen leipomon tekemänä.
Sain edellisessä työpaikassa joululahjaksi yhdeltä tavarantoimittajalta sellaisen ja se oli yksinkertaisesti parasta leipää, jota olen koskaan syönyt. Aivan äärettömän hyvää. Että kiitos vaan Lille, jos viesti joskus sinut löytää. Saa vieläkin pistää tulemaan!
Laittaisin tähän sen leipomon nimen, mutta ei mitään muistikuvaa mikä se oli..
Joulun ja ruoan juhlan jälkeen tulee toden totta ne bileet!
Aloin pohtimaan, että mitä tänä vuonna on kaikkea tapahtunut ja mitkä odotukset tästä vuodesta oli sen alkaessa. Suurin saavutus varmasti se, että mä olen edelleen naimisissa. Minä jos kuka tiedän, että olen hankala ihminen. Äitini tuumasi minulle pienenä, että hän toivoo, että saan joskus "samanlaisen pennun, kun itse olen". Siihen mummini oli tuumannut, ettei noin saa sanoa lapselle.
Kertoo jo ehkä jotain siitä kamaluuden lajista. Mikä onni siis mun miehellä on käynyt, kun sai tämmöisen pennun, kun mä olen. Ja selittää ehkä senkin, että miksi me ollaan lapsettomia.
Työttömänä ollessa tuli paljon pohdittua, että mitä sitä haluaisi olla isona. Mikä olisi se unelmatyö tai työpaikka? No vastausta en ole keksinyt, koska "rikas kotirouva" ei ole mahdollinen.
Mietin myös paljon, että mitä lapsena ajattelin aikuisuuden olevan.
Ollessani noin nelivuotias kiipesin meidän takan reunalle. Sellainen 70-luvun takka, joka on koko seinän levyinen ja siinä on sellainen "hieno" taso, jolla ei oikeastaan ole mitään funktiota.
Seisoin siinä tason päällä ja äiti kielsi minua -ehdottomasti- olemaan hyppäämättä siitä päältä ja käski tulla heti alas ja takaperin, ettei mitään satu.
Hetkellisen maanittelun jälkeen olin suostunut sadetellen laskeutumaan ja todennut maahan päästyäni, että "Kun mä olen iso, mä poltan tupakkaa, juon viinaa ja hyppään laskuvarjolla!".
No, tupakkaa polttelin 11 vuotta (äiti, lue kuusi) ja viinaakin tuli joskus maistettua.
Laskuvarjolla on vielä hyppäämättä.
Toivoisikohan sitä vuodelta 2014 laskuvarjoja ja nousukiitoja.
No tarvitsee pohtia.
Onneksi on vielä viikko aikaa pohtia toiveita.
Kohti kinkkua ja sen yli!
Työllistynyt haaveilija
Googlen kuvahakua taas käytin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti