Meillä perheessä suhtaudutaan muutenkin tähän rakkaaseen, kerran vuodessa tapahtuvaan herkutteluun hyvin vakavasti.
Meillä on yksi kultainen sääntö, jota en yhtenäkään vuonna ole rikkonut. Kinkkua EI syödä ennen aattoa.
Tänä vuonna työllistynyt vei tämän ihan uusiin sfääreihin ja lopetti melkein täysin lihan syömisen kaksi viikkoa ennen joulua. Kalaa ei lasketa.
Yhdeksän päivää sitä kesti.
Sitten tilattiin kiinalaista. Friteerattua possua ei lasketa. Sehän on enimmäkseen vaan jauhoja.
Ja sitten syötiin parit kahden euron hampurilaiset. Mutta ne on niin pieniä, että eihän niitä lasketa. (Ja sitten mä vielä ihmettelen, että miten mä lihoa)
Silti, kun töissä tarjosivat jouluisen aterian, minä söin salaattia, kun muut herkutteli laatikoilla ja rosollilla.
En syö.
Parasta joulussa on syödä iltamyöhään iltapalaa. Saaristolaisleipää kahvana ja makua tuomaan, valtavan kinkun palan alla.
Saatatte ehkä ihmetellä, että miksi työllistynyt tähän aikaan kirjoittelee täällä. Töitähän pitäisi tehdä, kun töistähän mulle nykyään maksetaan.
Tämä en ensimmäinen päiväni ilman apua. Koska se ihminen, joka tietää näistä liukkareista yms. kaiken lopetti eilen. Ja kyllä, itkin. Olen siis tuntenut hänet alle kaksi viikkoa, mutta mahtava oli ihminen.
Tai siis on. Ja sitten vähän itketti, kun hänet piti hyvästellä.
Joka tapauksessa olin päättänyt, että teen tänään paljon hommia, joita eilen käytiin läpi ja teen vaikutuksen uuteen esimieheeni.
Aloitin vaikutuksen tekemisen sillä, että sain kannettavani käyttäjätunnuksen lukittua väärällä sanasanalla ja nyt odottelen jo toista tuntia apujoukkoja.
Tehokas pitäisi olla mun neljäs nimi.
Ja vain enää muutama päivä kinkkuun. Vuoden jälkeen, näin me taas kohtaamme. You and me forever.
Nyt tämä tehokas hakee kolmannen kerran kahvia ja yrittää tunnistaa kappaleita radiosta.
Tehokasta Perjantaita!
Työllistynyt Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti