Ja tälle työntekijälle se päivä koittaa ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen huomenna. Tilille tulee palkka! Siis ihan oikeaa rahaa!!
Töissä on vierähtänyt jo yli kuukausi ja 05.00 herätyksistä huolimatta, olen tykännyt hommasta.
On ollut kivaa tutustua uusiin tuotteisiin, ihmisiin, järjestelmiin, toimintatapoihin ja menettelyihin.
Näistä anivarhaisen herätyksistä johtuen, töiden jälkeen päässä ei juuri liiku mitään.
Mä olin paljon hauskempi ja tekstiä tuli paljon enemmän työttömänä. Tosin mä olin paljon enemmän kännissäkin silloin..
Tämän viikon maanantaina kaiholla ajattelin klo 10 zumbaa, johon osallistuttiin työttömän kaverin kanssa. Nyt mä olen siihen aikaan ollut jo neljä tuntia töissä. Kyllä siinä työttömyydessä oli puolensa, ilman muuta.
Työllistymisessä on se hyvä puoli, että koska saa sitä kauan odotettua palkkaa voi hankkia itselleen yhtä sun toista kivaa.
Ennakoin ja tilasin itselleni alennuksesta uudet kengät jumppaan ja juoksuille.
Meillä on täällä pikkukylässä näppärä sivuposti vielä hetken aikaa, ennen kuin siirtyy keskustaan pääpostiin.
Kun muutettiin näille seuduille, mieheni, joka on täältä kotoisin sanoi minulle, että sivupostimme on R-Kioskissa tien toisella puolella. Ihmettelin silloin, että mitä se oikein höpöttää ja, kun ensimmäinen postipaketti tuli, hyppäsen autoon ja ajelin pääpostille.
Siellä asiakaspalvelija kertoi, että paketti löytyy sieltä teidän sivupostista, R-Kioskilta. Niin kuin mies oli kertonut. Minähän en uskonut. Eihän nuo ole oikeassa. Ja miten se olisi voinut tietää, sehän on asunut täällä vasta 30 vuotta..
Tämä osa "kylästä", jossa siis nyt asumme on jäänyt minulle nuorena hyvin vieraaksi. Ehkä siksi, että minulla oli niin vahva käsitys siitä, että kaikki täällä asuvat on narkkareita ja hulluja.
Se uskomus oli niin vahvassa, että illalla pelotti kävelyttää koiraa. Eikä tätä uskomusta vähentänyt se, että satuttiin ensin asumaan koko kylän ainoan kuppilan lähellä. Sieltä kuului välillä ihan kamala älämölö. Niin kuin tietenkin joka paikasta, jossa on kuppila ja asiakkaat +50 ja työttömiä.
Viime kesänä innostuin pienessä nosteessa sitten jakamaan näitä mielipiteitäni kesäjuhlissa, kiven heiton päässä mm. siitä kuppilasta.
En siinä intoutuessani huomannut ajatella, että kaikki ympärillä olevat ihmiset hiljentyivät kuuntelemaan, kun haukuin heidän kotikulmiaan "huumekyläksi" ja "rikollisten pesäkkeeksi". Noin muutaman mainitakseni.
Kaikki ympärilläni olevat ihmiset olivat myös ihan tavallisia, kunnon kansalaisia ja asuneet tässä "huumekylässä" syntymästään asti tai ainakin yli 30 vuotta.
Asiaa ei parantanut emännän ja isännän silmissä se, ettei meillä ollut mitään viemisiä mennessämme, mutta joimme kyllä ahkerasti mieheni kanssa heidän viinakset ja syötiin ruuat. Taisin jopa voittaa mölkky- pelin, enkä tuntenut yhtäkään osallistujaa.
Noissa juhlissa tapahtui kyllä hyvääkin.
Isäntä yhytti meidät kessulta ja piti kamalan puheen sen haitallisuudesta.
Nyt puoli vuotta myöhemmin on lakko edelleen pitänyt.
Kutsua tuskin tulee enää koskaan, mutta minulla oli hauskaa ainakin niin pitkälle, kuin muistan.
Ajoin kotimatkalla Jopolla ojaan ja takarenkaan soikeaksi. Että ei se ihan halvaksi meillekään tullut.
Huomenna money, money, money!
Palkkapäivän kynnyksellä,
Työntekijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti