En tosin täysin vapaaehtoisesti. Tottakai, kun ääneen toivoin, ettei mitään hajoa, niin pitihän sen auton sitten tehdä juurikin niin. Onpahan nyt huollossa, että jaksaa sitten kiikuttaa minua haastatteluihin.
Ei tässä varmaan ihan heti tule aika pitkäksi. Nytkin on koko viikoksi tekemistä!
Mietin tänään koulutusta, koska tuli itse viimeisenä yhteishakupäivänä heitettyä ne paperit eteenpäin.
On ainakin jotain CV:ssä konkurssin jälkeenkin, jos nyt ei sitä uutta paikkaa heti tule.
Ennen (ainakin ennakkoluuloisella itselläni) herätti luottamusta, kun minua palveli (oli se sitten lääkäri tai juustomyyjä) minua selkeästi vanhempi ihminen.
Ikä, ja varsinkin siis korkea ikä, merkitsi minulle ammattitaitoa ja pitkää uraa siinä ammatissa. Nykyään ei voi tietää onko sillä 50-vuotiaalla hoitsulla, joka tuhisee sille 30-vuotiaalle lääkärille, todella enemmän kokemusta siitä työstä, vai onko vain tapana tuhista. Voihan olla, että se 50-vuotias hoitsu on vasta viime keväänä saanut paperit ulos. Ehkä samaan aikaan, kuin se lekuri. Jos ei siis ole vale sellaisia kumpikaan.
Nykyään ammattitaitoa ei kerrytetä vuosia, vaan kyllästytään ja vaihdetaan alaa. Todella hyvä, että nykypäivänä voi niin tehdä, mutta toivottavasti se vuosien ammattitaito ja kokemuksien kautta kerrytetty taito, varmuus ja osaaminen ei katoa, kun suuria ikäluokkia alkaa tippumaan pelistä pois.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin mummini omistaneen kukkakaupan, jossa sitten olin töissä satunnaisesti vuosia.
Kerran keväällä olin yksin töissä ja asiakkaiksi tuli nuori äiti ja poika. Siis silloin silmissäni nuori, eli ehkä kolmekymppinen.
Äiti kysyi sitten, että onko meillä perunanarsisseja. Olin ollut monta päivää pois, enkä ollut vielä siltä päivältä tutkinut mitä uutta myymälään on tullut, mutta koska halusin kuulostaa tottakai ammattilaiselta totesin nopean vilkaisun myymälään tehtyäni, että ei valitettavasti ole.
Nainen harmitteli sillä hänellä olisi ollut joku kippo niille kukille ( aina niillä on, ja yleensä kukkakaupasta ei löydy just siihen sopivaa sinisen/lilan/keltaisen sävyä),
Olivat jo ovella lähdössä pois, kun poika sanoi "Äiti! Otetaan näitä" ja näytti oven vieressä olevaan koriin, joka oli yllätys-yllätys, täynnä perunanarsisseja. Ennen, kuin ehdin sanoa mitään, nainen sanoi "ei me voida, kun tuo tyttö juuri sanoi, ettei niillä ole niitä".
Ei ehkä tartte kertoa, kuinka paljon hävetti. Hävetti aivan kamalasti.
Ja vähän kyllä naurattikin, ainakin näin jälkikäteen.
Tänään kerrytän ammattitaitoa joogassa.
Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti