Yksi ura alussa, toinen lopussa.
Eilen aloitin jo muistelemaan, kuinka olin siellä online puhelinmyynnissä töissä. Ja tykkäsin!
Olin ollut jo monta vuotta asiakaspalvelussa ja oli kerrankin virkistävää, kun asiakas ei näe sinua!
Sai olla tukka pystyssä tai ilmeillä puhelimen päässä, kunhan ääni oli asiallinen ja asiakas loppujen lopuksi tyytyväinen. Niin virkistävää vaihtelua sen ainaisen kassalla seisomisen sijaan.
Ihanat asiakkaat oli korvaamattomia! Naurettiin yhdessä ja kerran sattui jopa niin, että puhelimen päässä oli tyttö, jolla oli sama henkilötunnuksen loppuosa, kuin minulla. Luulin, ettei se ole edes mahdolllista, mutta oli se!
Ihmeen paljon siitäkin riitti juttua ja kummasti sekin ventovieraita lähensi.
Sitten oli niitä, jotka huusi, kiroili ja uhkaili ummet ja lammet.
Ihan tiedoksi, ne asiakaspalvelijat näkee missä te asutte, niillä on pääsy teidän henk.koht. tietoihin. Te ette tiedä niistä mitään. Kehottaisin harkitsemaan miten kanssaihmisille puhutaan myöskin suutuksissa.
Mutta jälleen kerran, mummot oli työssä ihan parhaita!
Varsinkin näin työttömänä niiltä olisi paljon opittavaa. Ne soitti, kun vastasi, ensin ne kysyi oletko virolainen, jos vastaus tyydytti, ne pyysi soittamaan takaisin ja löi luurin korvaan.
Kun sitten soitti takaisin, ne vastasi yllättyneinä ja antoi tilauksen.
Vain vähän ennakkoluuloisia ja säästämisen ammattilaisia! Mummot!
Tänään voisin suunnitella työnhakua ja huomenna toteuttaa sen.
Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti