Yhtenä aamuna piti avata teksti tv ja katsoa mikä viikonpäivä on menossa, koska varma ei voinut tosiaan olla.
Eilen illalla päätin sitten kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa etsimään töitä tai lähettää hakemuksia ainakin.
Selasin sivuja ja katselin, mutta yhtään hakemusta en lähettänyt.
Aluksi lähetin joka paikkaan tuhottomasti. Ei kai työttömän itsetunto ole koetuksella?
Se hakemusten yltiöpäinen lähettäminenkään ei ole hyväksi. Jos jo hakiessa tietää, ettei se ole oma paikka, niin miksi hakea. Hakijoita on hirveät määrät ollut liikkeellä jo pitkän aikaa.
Yhdessä haastattelussa (siis toisessa niistä kahdesta), kun olin niin "virallisen" osuuden jälkeen puhuimme haastattelijan kanssa siitä, että miten paljon on hakijoita ja totesin sitten, että minäkin olen paljon pohtnut juuri sitä, että millä sitä erottuu joukosta tarpeeksi.
Että mikä se oma juttu olisi, esim. se vaaleanpunainen paperi tai joku äänitehoste tms. Ehe ehe.
Haastattelija totesi siihen hyvin nuivan kuivasti, että "Me etsimme kyllä oikeanlaista persoonaa ja ihmistä tähän työhön, ei niinkään tietynlaista hakemusta".
Jos olisin tiennyt, ettei sieltä soiteta niin olisin kommentoinut jotain huonosta huumorista, mutta tyydyin vain hymyilemään.
Ja taas mietin, että mikä päivä tänään on. Tai tärkeintä kai on mikä päivä huomenna on, mutta se ongelma ei ratkea ennen, kuin tiedetään missä nyt mennään.
Mä luotan siihen, että miehestä huomaa, kun on perjantai.
Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti