Toivottavasti kaikki ymmärsivät, että tuo eilinen avo-bemari vertaus oli sarkasmia Ailuksen tapaan.
Hauskempaa se oli varmasti niille, jotka tietää, että meillä on Skoda. Tai siis oikeastaan ruohonleikkuri, kuten yksi ystävistäni asian muotoili.
Melkein heti työttömäksi jäätyäni autostamme hajosi jotain, jonka korjaus olisi maksanut lähemmäs kaksi tonttua. Koska ei yhtään huvittanut laittaa siihen rahaa, ajattelimme, että jospa saisi auton vaihdettua johonkin toiseen (lue parempaan) autoon.
Autoliikkeen olisi kuitenkin korjattava auto ennen kuin voi myydä sen eteenpäin.
No painelimme sitten autokauppaan ja löysimmekin molempia miellyttävän auton. Palvelua sai etsimällä etsiä, ilmeisesti työttömyys todella näkyy ulospäin.
Lopulta saimme myyjän kiinni ja hän halusi koeajaa sitten ensin meidän automme.
Painelimme kaikki pihalle ja jäimme mieheni kanssa seisomaan valkoiseen savupilveen, kun ukko starttasi pihalta. Onneksi hänen ajonsa kesti sen verran kauan, että savu oli ehtinyt hälvetä. Eikä muuten kysynytkään missään vaiheessa onko siinä vikoja.
Menimme sitten "neuvottelupöytään" ja myyjä alkoi tusata tarjousta.
Koska liike oli ison ketjun, oli samassa avotilassa paljon pöytiä ja molemmilla puolilla oli myyjät, joilla ei sillä hetkellä ollut asiakkaita. Meidän myyjä näppäili konetta ja minä tutkin pöydällä olevia esitteitä.
Yhden esitteen välissä oli tarra, joka oli tarkoitettu kiven iskemiin. Tiedustelin, että auttaako ne todella ja minulle vakuuteltiin, että kyllä. Yhden tarran arvo oli esitteen mukaan 50€. Huh!
Saimme tarjouksen joka oli ihan haista v*ttu-pohjalta tehty. Hetken pyörittelimme tätä asiaa, eivätkä he olleet selkeästi valmiita tarjoamaan uudelleen vaan odottivat meidän reaktiota. Tosin tarjous oli niin ulkoavaruudesta, että tuntui turhalta lähteä edes vääntämään siitä. Haukuin myyjän roistoksi ja naureskellen teimme lähtöä.
Myyjä antoi oman korttinsa meille ja pyysi olemaan yhteydessä jos muutamme mieltämme.
Viimeisiksi töikseni otin pöydältä pinkan esitteitä. Vähän niin, kuin bonuksena.
Taisin vielä jotenkin suurieleisesti kommentoida, että "ja nämä mä otan korvaukseksi ajasta".
Kaikki paikalla olleet myyjät naureskelivat.
Jos siis jollain on tarvetta näille tarroille, niin 40€:lla voipi ostaa allekirjoittaneelta.
En tosin muista mihin ne on arkistoitu...
Jännä ettei se tuntunut yhtään nöyrältä, mutta, kun pikkusisko heitti kodin terran kassajonossa viisi senttiä jalkoihin ja sanoi "No, luulis työttömälle kelpaavan. Nouki!", niin se se oli nöyrää.
Mutta niitä on pakko rakastaa, kun ne on sukua ja onneksi se toimii myös toiseen suuntaan.
Vietiin ruohonleikkuri korjaukseen ja pulitettiin siitä aika paljon.
Kuten meidän naapuri sanoi, voiko noin pienessä autossa enää muuta vaihdettavaa ollakaan?
Kahden viikon päästä selvisi, että voi. Kolmenumeroinen lasku tuli taas.
Nyt sitä ei enää kannata vaihtaa, mutta hei, onneksi on noi tarrat!
Toimelias Työtön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti