20131129

Päivä 72

Tänään se päivä taas on!
Meil on pileet, kaikki sileeks!

Työtön on hamstrannut viikon kaappiin milloin mitäkin ruokaa ja pöperöä. Tein jopa niin huolellista työtä, että coleslaw on nyt kahteen kertaan tehtynä, ihan vaan, että siitä tulee täydellistä.
Ja koska Amerikka oli kemujen teemana tarjolla on munatotia.
Sitäkin oli tottakai pakko kokeilla eilen illalla ja päänsärystä päätellen hyvin toimii!

Päädyin eilen laittamaan liian pienet farkut jalkaan haastatteluun.
Autossa menomatkalla oli pakko avata ylin nappi housuista ja koska parkkipaikan etsiminen yms. jännityksen lisäksi oli puuhaa kerrakseen, unohdin sulkea napin...
Odotin sitten siellä prameassa aulassa mukavia jutellen vahtimeestarin kansaa ja juuri sillä hetkellä, kun minua lähestyi mukavan oloinen mies, muistin, että nappi on auki.
Toivoin ja rukoilin, että housut pysyät jalassa ja vetoketju pysyy kiinni. Nojasin eteenpäin noustakseni tuolista ja tunsin, kuinka vetoketju revähti auki. Siitä kuuluu mukava äänikin, kun vatsa väkisin pakottaa vetoketjun yksi hakanen kerrallaan auki, tosin onneksi noin nanosekunnissa. Miehen ilmekään ei värähtänyt, joten piti vain toivoa, ettei hän huomannut asiaa.
Ei auttanut, kuin pitää kassi navan edessä ja painua haastatteluun. Isosiskoni näki minut kerran näissä farkuissa ja oli lähellä, ettei pissannut ensimmäistä kertaa kolmeen kymmeneen vuoteen housuihin nauraessaan.

Haastattelu meni muuten ihan älyttömän hyvin. Työtöntä kehuttiin positiiviseksi, energiseksi ja reippaan oloiseksi. 
Toivottelin mukavat viikonloput ja pyrin pitämään sen kassin visusti mahan edessä. Tunsin, kuinka napin vastakappaleet olivat toisistaan noin 5cm päässä. 
Eivät ainakaan sanoneet mitään, jos huomasivatkin.
Lupasivat olla yhteydessä mahdollisimman pian. Paljon muuta ei tässä sitten ole pystynytkään ajattelemaan. Huisin jännää.

Hyvin menneissä haastatteluissa on jo tarpeeksi juhlimista, vaikkei töitä tulisikaan.
Sain molemmista niin positiivista palautetta, että ainakin siitä on hyvä jatkaa.

Jos siellä haastattelussa olisi kysytty, että mitä otan työttömyydestä mukaani, kun se loppuu, olisin sanonut, että noin 5 kiloa ja salikortin.

Tänään kuitenkin jaettu kilo on kaksinkertainen ilo.

Railakasta ruoan täyteistä viikonloppua!


Työtön


Btw; sain uskolliselta lukijalta palautetta, että kuvat ois kivoja. Yritin hakea tähän jotain hassun hauskaa kuvaa pikkujouluista. Googletin "pikkujoulu känni". Vaihtoehdoissa oli Päivi Räsänen.
Säästän teidät siltä. Ei tarvitse kiittää.

Instead I give you balls.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti