Muutama uusi paikka oli tullut hakuun ja kaksi hakemustakin taisin lähettää. Toinen niistä kiinnosti kyllä todella ja tuntui mielenkiintoiselta, siihen mulla ei tosin ole koulutusta eikä kokemusta, joten se siitä. Toisesta paikasta en muistakaan mitään, joten se siitäkin sitten.
Lohdullista, että tästä sentään maksetaan jotain palkkaakin. Vielä.
Joku maksaa, joskus, jotain.
Aamulla ensimmäinen ajatus oli, että mitä jos lähtisinkin opiskelemaan.
Kävin jopa klo. 06.10 tutustumassa miten opiskelu vaikuttaisi ansiosidonnaiseen ja olin yllättynyt, että ansiosidonnaisen aikana saa opiskella, jos samalla on työtön työnhakija.
Aloitin tutkinnon 2007, mutta se jäi kesken, kun työelämä vei mennessään. Why not jatkaa se nyt loppuun?
Iltapäivällä olin tämänkin unohtanut.
Tai tullut järkiini, miten sen nyt ottaa.
Ajattelin viime viikolla, että voisin alkaa opettelemaan ja oppimaan joka päivä jotain uusia asioita. Varsinkin nyt, kun aikaa on.
Aloitin tän oppimisen siitä, että miesten pikkarit (eli se naurettava speedo-malli) on nimeltään mikkarit. Nevahöörd! No, seuraavaksi opin, että konkurssissa olevan yrityksen ei tarvitse tilittää alvia. Eli ainakin hetken se on ihan kannattavaa liiketoimintaa.
Työpäiviä on korkeintaan 9 jäljellä. Uskomatonta.
Yli kymmeneen vuoteen ei ole ollut tämmöistä tilannetta, ettei tiedä koska työt seuraavan kerran alkaa.
Vaikkei tämä nyt ehkä ole ideaali tilanne millään tavalla, niin olen päättänyt tästä nauttia.
Ensimmäisenä työttömyyspäivänä lähden koiran kanssa pitkälle lenkille ja nautin syksystä. Syksy tuoksuu hyvälle. Niin muuten minäkin 2kk tupakoimatta, go Silja! (Ei sillä, että nyt olis edes varaa tupakoida...)
Kohti ansiosidonnaista ja sen yli!
TTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti