Tuli siivottua koko kuuden kuukauden aikana tekemäni mallistot kaatopaikalle.
Tehokasta. Tuli tästä mieleen puolustusvoimien mainokset - tee työtä, jolla on tarkoitus.
Ensimmäistä kertaa tuli myös aika haikea olo tänään. Se ihan oikeasti on loppumassa.
Jossain muodossa ehkä ainakin firman nimi jää elämään, jos brändi ei muuten sellaisenaan jatkakaan. Onhan kaikki vielä mahdollista. Mutta mun siskon syntymätön lapsi ei ehkä koskaan tule tietämään tai ainakaan ymmärtämään, mikä tämä koko kansaa ihastuttanut paikka oikein oli. Se on surullista se.
Kun tuota menoa toimistolla katsoo, on moneen kertaan tullut mieleen kaikkien tuntema tarina Titanicista ja sen uppoamisesta. Tässä tarinassa vain hupi loppui siihen, kun Rose, Jack ja muutama niiden irtolaiskaveri otti hakut käteen ja hakkasi ihan itse kylkeen reiän. Ei meillä mitään jäävuorta tarvita! Kyllä me sisulla selvitään!
Enää 1,5 vkoa töitä jäljellä.
Minut sidottiin elämäni parhaimpaan löytöön viime syksynä ja silloiset ihanat työkaverit tekivät minulle "Silja menee naimisiin"-kalenterin noin kuukausi ennen häitä. Siitä sai joka päivä nyppäistä liuskan pois, kunnes h-hetki koitti. Pitäisiköhän nytkin ottaa aamukampa tai kalenteri käyttöön?
Tai laskuri työpöydälle "7 days to ANSIOSIDONNAINEN! *rumpujen pärinää* (muista palauttaa puhelin).
Joulukalenteri tyyppinen olisi muuten hyvä, mutta sinne viimeisen luukun taakse ei ikinä mahdu tarpeeksi alkoholia.
No jos viimeisenä päivänä oikeasti tuntuu kovin kurjalle, niin äkkiäkös tunnelma paranee Pub Päämajassa, kun lauletaan Myrskyluodon Maijaa. Voi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka siitä paikasta pursuaa!
Ja nyt mä haen jotain töitä. Mitä vaan töitä.
Toimelias TTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti