Kaikki verkkosivut Italehti, HS, Kauppalehti jne. jne. on luettu moneen kertaan läpi. Mitä mä enää kotona teen?
Työ vaikuttaa vapaa-aikaani!
Tänään en ole hakenut töitä, enkä pahemmin edes ajatellut asiaa. Meinasin, että on enemmän tekemistä, kun katsoo kerralla vaikka kolmen päivän paikat.
Käytiin kuitenkin töissä lyhyt keskustelu konkursseista yleensä tänä päivänä. Luin jostain (kauppalehdestä?), että konkursseja on tänä vuonna tammi-elokuussa noin 20kpl enemmän, kuin viime vuonna vastaavana aikana. Tuli puheeksi, että joulun jälkeen tahti varmasti kiihtyy, kun kaikki panostaa joulukauppaan, mutta näkymät ei ole suosiolliset kenellekään.
Tavarat on varastossa ja nyt odotetaan parasta. Ensimmäinen kaveri, joka auttaa hyviin myynteihin on näihin aikoihin syksyiset/talviset kelit. Ensi yöksi taisivat lupailla pakkasta, joten alkaa ainakin vakuuttavasti.
Näin naisen näkökulmasta alkaa olla huonot kelit, sillä pitää alkaa paljon enemmän aamulla miettimään, että mitkä kengät ja mikä takki nyt kävikään yhteen. Tai parhaimmillaan aloittaa tämä miettiminen jo illalla ja olla edelleen seuraavana iltapäivänä tyytymätön valintaansa, jolloin voi jo alkaa miettimään seuraavaa aamua.
No, kohta ei tartte aamulla lähteä mihinkään niin riittää hyvin reinot ja aamutakki. Ne sopii aina yhteen. Onneksi toi koira ei osaa hävetä mua.
Muistan, kun pikkusiskoni häpesi vanhempiani joskus esiteininä aivan kamalasti.
Kerran mäkkärin drive-in jonossa hän sukelsi penkkien väliin lattialle makaamaan, sillä ei voinut tulla nähdyksi mäkkärin myyjälle minun äitini kanssa.
Äiti tiedusteli sitten tyhjältä takapenkiltä, että mitä se mahdollisesti syö.
Kyllä me naurettiin sille. Ja nauretaan vieläkin. Kaikella rakkaudella.
Voisin jossain työttömyyteni taipaleella opetella ainakin tuon sur le pont d'avignon-laulun sanat.
Tämä, kun raikaa DNA:n mainoksessa jatkuvasti ja jää päähän soimaan.
Päivääkään en ole ranskaa opetellut, joten sehän kuulostaa (tottakai) ihan mielettömältä, kun hoen näitä muutamia sanoja.
Jos näette jatkossa Tuusulassa naista tukka pystyssä koiraa ulkoiluttamassa reinot jalassa ja aamutakki päällä, ja laulaa jotain epäselvää mongerrusta, niin mä olen sen Saagan sisko.
Huomenna taas kohti turhautumista ja sen yli!
Turhautunut TTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti