Viimeinen työpäivä saattaa olla ensi viikolla mikä vain päivä.
Joka toikin mieleeni ensimmäisen työpäiväni tässä puljussa.
Olin 16-vuotias ja muuttanut puoli vuotta aikaisemmin omilleni ensimmäistä kertaa.
Töitä olin tehnyt jo jonkin aikaa, mutta tämä oli ensimmäinen ns. "oikea" työ.
Oikean työn tunnistaa siitä, että hinnoittelee 1500 kynää yhdessä illassa. Jokaiseen kynään laitettiin ensin se hintalappu ja sen päälle teipin pala, ettei se hintalappu irtoa.
En muista kauanko siinä meni, mutta aika helpolta rahalta se tuntui silloin. Ja näin jälkikäteenkin ajateltuna aika tuuri kävi.
Yksi vakioasiakas antoi monta vuotta tämän jälkeen minulle itse tekemänsä runokirjan.
Asiakas oli jo silloin vanha, nyt jo varmasti kuopattu, mutta kyllä se lämmitti niin mieltä.
Joku kiitti niin kauniisti, kun sai hyvää palvelua.
Vielä on näkemättä, että missä on kiitos viimeisimmästä työstä. Kuka minulle/meille runokirjan ojentaa.
Työt on tältä viikolta tehty.
Tuntuu kyllä oudolta ajatella, että ei tiedä missä sitä kuukauden päästä on.
Tää on niin villiä, että voinko nyt sanoa eläväni "reunalla"?
Illalla mä vasta villiksi heittäydyn, kun kaadan lasillisen punaviiniä ja ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi TE-keskuksen sivuilla.
Aika näyttää onko tää niitä once in a lifetime kokemuksia ja kauanko tää kestää.
Kohti viikonloppua ja sen yli!
TTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti